Päiväkirja.2

Hei

Eilinen päivä oli pääosin jälleen aika rasittava. Aamupäivä meni hienosti ja hyvillä mielin, mutta töissä taas jokin ahdistus otti vallan ja piti kourissaan iltaan saakka. Luin Kehoterapiasta kertovaa kirjaa ja siinä mainittiin ne ihmisen 7 vyöhykettä joille lihaspanssareita muodostuu. Siinä ahdistuksessa rupesin kokeilemaan lihaksiani ja kas kummaa, kyllä sieltä jäykkyyttä löytyy. Voisin toki EFT,llä käsitellä näitä jäykkyyksiä, mutta jotenkin pelkään, että lihasjännityksen laukaiseminen saan jonkun trauman jälleen pintaan . En jaksa enempää ahdistusta. Työpäivä meni sujuvasti ohitse ammattitaidolla, vaikkakin se vaati jatkuvaa ponnistelua pysyäkseni toimintakykyisenä. PAri kertaa ja mietin sen sairasloman ottoa.. Oikeasti..

Olen vaan todella huono ottamaan sairaslomaa. Pitää ihan kysyä itseltäni, että miksi?
Aina vaan tulee vastaus: kyllä minä pärjään.. mitä helkuttia siis. Olen vaan pärjännyt ja pärjännyt läpi elämän, mutta en ole koskaan oikein nauttinut elämästä. En ole oppinut rentoutumaan ja huomaamaan ympäröivän maailman kauneutta ja mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Olen tehnyt affrimaatioita ja monia positiivisen ajatuksen harjoituksia, mutta aivan turhaan. Eivät ne ole muuttaneet minua. Syykin on selvä. En halua päästää irti kärsimyksestä ja tuskasta jota olen koko elämäni kantanut. Olen oppinut tämän selvyitymiskeinon kotona lapsena enkä osaa päästää siitä irti. Voisi kenties sanoa, että se on osa identitettiäni eikä niin hyvästä kaveristä osaa niin vain irti päästää. Haluaisin toki, mutta alitajunnan voima on n: 90% verraten tietoisen mielen 10% voimaan. Siksi moni pyrkimys erilaiseen elämään ei onnistu kuin hetkittäin, ennenkuin taustalla olevat uskomukset puretaan. Se onkin se hankala juttu, että kuinka sen tekee.

Bruce Lipton puhuu solumuistista ja että tietyin keinoin sitäkin saadaan puhdistettua. Soluille voidaan antaa uutta viestiä, jolloin ne alkavat lähettää erilaista signaalia ja siten ihmisen käytös, ajatus ja tunteet muuttuvat. Uskomuksen muuttamista varten on käsiteltävä se hetki ja siihen liittyvät tunteet jotka ovat uskomuksen luoneet. jos joku on sanonut sinulle, että olet huono ihminen usean kerran ja usean vuoden ajan ja vielä joku läheinen ihminen, niin kuinka todennäköistä on se, että uskot ennemmin häntä, kuin sitä joka sanoo, että olet hyvä ihminen. Tietoinen mieli voi hyväksyä ajatuksen, mutta taustalla olevat kokemukset ovat muodostaneet trauman ja sitä kautta uskomuksia itsestäsi ja siten et usko olevasi hyvä, vaan aina vaan huono. Tarvitaan jokin uusi näkökulma, uusi ajatus jonka puitteissa lähestyä ongelmaa. Haluasin niin kovasti päästä itsekin eteenpäin ja päästä irti tästä itseni ruotimisesta  ja löytää jonkun keinon alkaa työstää ongelmaa. Käytän toki EFT menetelmää päivittäin, mutta en itse pääse suurin ongelmiin sillkä käsiksi... Enkä osaa niitä kyllä tunnistaakaan. On ollut vaikea hyväksyä asiaa, että ehkä minä en pärjääkään yksin, vaan että minäkin tarvitsen ulkopuolisen apua. Ulkopuolisen on helpompi nähdä muiden ongelmat, mutta itse niiden näkeminen vaatii melkoista ponnistelua ja itsetutkiskelua.

negatiiviset muistot ja kokemukset ovat piilotettu alitajuntaan turvaan. Niiden esiin tuominen tuo pintaa ne kaikki passkat tunteet. Vihan, katkeruuden, surun, pelot, jne. Vasta näistä tunteista irti pääseminen tuo rauhan. Tuolloin empatia, ymmärtäväisyys, kiitollisuus, rauha ja rakkaus alkaa vaikuttaa ja kun ihminen ajattelee muistoaan ilman negatiivia tunteita alkaa hän ymmärtää asoita laajemmasta perspektiivistä. Moni asia luo meille stressiä. Myös itse syytökset, häpeä ja nolous ovat vain tunteita jotka liitetään tiettyihin tilanteisiin. Kaikki tapahtumat maapallolla ovat neutraaleja asioita. Tunne asioihin muodostuu ihmisessä itsestään hänen omien elämän kokemusten myötä. Sää on sää ja sisältä aina tiettyjä parametrejä. Se miltä se tuntuu on ihmisestä itsestään kiinni. Siksi sää voi olla hyvä tai huono. Sana seksi voi olla hyvä asia tai huono asia. Lähes kaikki sitä maapallolla harrastaa ja elämän jatkuminen on siitä kiinni, mutta yleisimmät tunteet seksiin liittyen on häpeä, syyllisyys, nolous, jne. Hävetään omaa vartaloa, omia kykyjä joka luo erilaisia pelkoja ja epävarmuutta. Seksi on kuitenkin seksiä ja jälleen yksilön omat kokemukset ja itsevarmuus saavat seksin tuntumaan joko hyväktä tai huonolta.
Minulla on paljon seksiin liittyviä negatiivisia tuntemuksia. Epävarmuutta ja pelkoa. Myönnän sen. Syyllisyyttä ja häpeää. Olen varmaan tyypillinen esimerkki näissä asioissa. Nyt vaan myönnän asian ja haluan kohdata sen ja muuttaa sen niin, että voisin nauttia kaikkein kauneimmasta ilman stressia ja ahdistusta. Ehkö tämä on jo askel siihen suuntaan, että myönnän, että minulla on ongelma.

Olkoon nämä pohdinnat nyt tässä. Alkaa nousta jälleen negatiivisia tuntemuksia pintaan, joten alan keskittyä positiivisempiin asioihin. Terapiahan minulla toivoakseni alkaisi jo ensiviikolla, jolloin voin ammattilaisen avulla alkaa purkamaan lihaspanssareita ja käsittelemättömiä tunteita. :)